Onpahan sekin koettu: olla ainoana asiakkaana isossa hotellissa. Harvoin on palvelu pelannut yhtä hyvin. Rantaravintolan henkilökunta suorastaan riemastui, kun yksityisrannallamme vietetyn aurinkopäivän päälle menimme keskustelemaan illallisesta. Kokki pisti parastaan ja söimme todella herkullisesti marinoidut ja grillatut kalat (red snapper) kera salaatin ja taivaallisen valkosipulissa paistetun riisin (garlic fried rice). Allot loiskivat vieressä ja kalastajaveneiden valot välkkyivät horisontissa.Sama meno jatkui aamulla. Good morning Sir! Good morning Madam! Kolme tarjoilijaa otti vastaan aamiaiskupongin, kaksi paistoi kananmunia, yksi toi hedelmiä, yksi täytti leipäkoria, yksi kaatoi kahvia... ja kaikki muut seurasivat jokaista liikettämme. Alkoi tuntua jo koomiselta, mutta olipahan jotain tekemistä henkilökunnallakin.
Sinne jäi huoneemme 607, ainoa jossa oli ikkunaverhot avoimina kohti merta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hotelli olisi täysin tyhjä. Vaikka kummitukset jättivät meidät rauhaan tällä kertaa, uskon vahvasti niiden olemassaoloon. Tämän asian vahvisti hotellin viehättävä burmalainen manageri, jonka ystävällä oli hiljattain samanlaisia kokemuksia kuin meillä.
PS. Audi kulki hyvin.
2 kommenttia:
Huolestuneena eurooppalaisesta demokratiasta on pakko tähän väliin kysyä, oletko päässyt äänestämään rantaretkeilyn välissä?
Huolesi on aiheellinen. Olin jo katsonut ehdokkaan valmiiksi hyvissä ajoin ja kun selvittelimme äänestyspaikkaamme, kävi ilmi, ettei meille täällä asuville suomalaisille ole järjestetty sellaista lainkaan! Ainoa mahdollisuus olisi ollut lentää omalla kustannuksella Bangkokiin, lähimpään lähetystöön.
Se siitä demokratiasta. Tästä olisi ollut kiva jutella myös täällä piipahtaneen Stubbin kanssa, mikäli olisimme ehtineet tavata. Hänhän kovasti kannusti blogissaan kaikkia äänestämään. Nyt meni täällä parikymmentä suomalaisääntä hukkaan.
Lähetä kommentti