Balin kokemuksia

Luksusloma Seminyakin rantaresortissa päättyi ja matka jatkui kohti sisämaata saaren kulttuurikehtoon eli Ubudiin. Hindulaisen norsujumalan mukaan nimetty hotellimme Casa Ganesha oli huomattavasti aiempaa vaatimattomampi, mutta siisti ja henkilökunta erityisen ystävällistä. Huoneestamme oli idyllinen näkymä balilaisen maatalon takapihalle ja riisipellolle.

Ubudin kadunvarret ovat täynnä pieniä putiikkeja, taulukauppoja ja ravintoloita. Taksikuskien transport-huudot saattelivat kulkuamme, ja yhden kyydissä lähdimmekin päiväretkelle tutustumaan saaren lukuisiin temppeleihin ja paikallisen riisin- ja kahvinviljelyn saloihin (kuvassa tyypillistä riisipeltoa, joka pengerretty saaren maastoa mukaillen). Lounasta syötiin 1500 metrin korkeudessa, mistä aukesi vaikuttava maisema Batur -tulivuorelle ja kraaterijärvelle.

Juhannusaattoillan kruunasi mahtava rijstaffel eli hollantilaisten nimeämä indonesialainen riisipöytä, johon tällä kertaa kuului 18 ruokalajia. Muita Ubudin kokemuksia olivat Monkey Forestin vähän liiankin tuttavalliset apinat sekä läheisen span varsin kovanäppiset hierojapojat. Kokeneina tinkijöinä kiusasimme paikallisen marketin myyjiä, jotka ovat tottuneet pyytämään turisteilta aivan poskettomia hintoja. Maksoimme yleensä 10-30% pyydetystä hinnasta, luultavasti liikaa silti.

Viimeisiksi neljäksi yöksi palasimme meren äärelle, mutta tällä kertaa itärannikolle Sanuriin. Mielessä siinsi jo valkohiekkainen ranta ja aallot joihin pulahtaa. Järkytys olikin melkoinen, kun edessämme oli vain levästä vihreä kivinen merenpohja ja aallot löivät vasta kaukana koralliriutalla. Muistimme pian, että tällä puolella saarta on voimakas vuorovesi ja satuimme paikalle juuri laskuveden aikaan. Vesi kyllä palasi myöhemmin.

Saimme pariksi päiväksi mukavaa seuraa, kun ystävämme Riikka ja Mika saapuivat samaan hotelliin kierrettyään Indonesian upeita sukelluskohteita. Mekin uskaltauduimme kurkistamaan vedenalaista elämää tosin vain snorklaamalla koralliriutalla.

Hiljaiseksi mainostettu Sanur osoittautui koko reissumme menevimmäksi paikaksi. Ranta täyttyi joka ilta paikallisista, jotka tulivat uimaan ja auringonlaskua katsomaan koko suvun voimalla. Rannan kävelykatu tarjosi tuoretta kalaa (mm. mahi-mahi, red snapper) ja elävää musiikkia. Reggae tuntui kotiutuneen välittömään Sanuriin vahvasti. Viihdyimme loistavasti ja neljä päivää hurahtivat vähän turhankin nopeasti.

Ainoa auringonnousu nähtiin lähtöaamuna, kun suuntasimme taksilla kohti Denpasarin lentokenttää. Sinne jäi erikoinen ja omaperäinen Bali, jolla turismi ja saaren oma kulttuuri elävät sulassa sopusoinnussa. Emme yhtään ihmettele niitä, jotka ovat päätyneet jäämään saarelle pysyvästi. Meillekin jäi jano nähdä vielä paljon lisää.