On taas se ilta, kun vilkutamme parvekkeelta taivaanrannassa kohti länttä nousevalle lentokoneelle kaihoisin mielin. Takana on iloa, lämpöä, kokemuksia ja makuja täynnä olevat kaksi viikkoa hyvien ystävien seurassa. Teimme melkoisen ruokamatkan, jolla käytiin Kambodzhan lisäksi ainakin Vietnamissa, Thaimaassa, Indonesiassa, Burmassa, Intiassa sekä Libanonissa, Espanjassa ja Italiassa.Kepin viidakon ja aaltojen rauhasta palattuamme uppouduimme Phnom Penhin elämään sukeltaen sekaan sen toreille ja kaduille. Ja mikä metropoli se onkaan kun sitä katselee auringonlaskun aikaan lintuperspektiivistä upouudelta The Placen (eli ”Paikan”) lasiselta kattoterassilta Margaritaa siemaillen. Indokiinan Pariisi, joksi kaupunkia vielä 70-luvun alussa kutsuttiin, ei tunnu yhtään kaukaa haetulta. Bulevardien ja puutarhojen kaupunki on terhakkaasti hereillä, pitkää painajaisunta uhmaten.
Yhdessäolo huipentui eilen illanviettoon kuuden hengen seurueessa Zeppelin baarin vakuuttavan vinyylilevyhyllystön äärellä. Laatukamaa aina Elviksestä Bruce Springsteeniin. Näitä on baarissa kuunneltu toki ennenkin, mutta takuuvarmasti ei ole aiemmin Phnom Penhin yössä kajahtanut ilmoille kolmen suomalaismiehen voimin soundit vuodelta 1978: Kuka ajaa punasella Jaguaarilla? Jee jee...
2 kommenttia:
Paluulennon pikkutunneilla tuli itsekin unta odotellessa laskeskeltua: nähtyjen temppelien määrä, maistellut hedelmät, olutmerkit jne. On kuitenkin erikseen mainittava parista keskeisimmästä asiasta, joille ei saa lukumäärää: meillä oli Super-VIP-DeLuxe -isäntä ja emäntä, joita ei voi kylliksi kiittää. Heidän ansiostaan meille kertyi mittaamaton määrä hyviä muistoja. T.Pauliina ja Jarkka
Isäntäväki kiittää lämpimästi!
Lähetä kommentti