Viidakkometallia tyttöbaarissa, hämähäkkikakkua 9-vuotispäivillä ja läksiäiset Mekongilla risteillen. Ja tietysti vähän tanssimista Memphis Pubissa. Siinä viikonvaihteen tapahtumat kiteytettynä.Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja iltapäivän lukemat kipuavat yli 35 asteen. On siis palattu normaaliin säätyyppiin, joka tähän vuodenaikaan pitäisi olla ”kuiva ja viileä”. Paahde on häätänyt hyttyset eikä uusia denguetapauksia ole enää lähipiirissä ilmaantunut. Takapihan raksalla kilkutellaan entiseen malliin, paitsi että työmiehet eivät aamuisin malta millään odottaa sovittuun rajaan eli kello seitsemään. Pauke on alkanut riemuksemme monena aamuna jo kuudelta. Hermoja on kiristänyt myös rappukäytävään ja ikkunoistakin sisään kantava sankka savu. Ruuanlaittopiste eli nuotio on ilmeisesti ihan talomme kyljessä. Välillä rappukäytävässä on niin paksu ja kitkerä savupilvi, ettei siellä saa henkeä. Valitus Mr. Boulle auttoi ainakin hetkeksi. Savu väheni ja kilkutuskin alkoi parina aamuna vasta seitsemältä. Tänään se aikaistui jo puolella tunnilla ja ensi viikolla todennäköisesti ollaan taas siinä mistä lähdettiin. Luultavasti pitää suosiolla ruveta heräämään kuudelta ja pidättää hengitystä portaita kivutessa.
Tuk tuk –kuskit sen sijaan ovat ottaneet ihan uuden lähestymistavan. Vakiohuutoon ”Madam you want tuk tuk?” tuli jatkoksi ”Madam you want me?”. Eilen kuulin myös että ”Oo, I like you” ja ”Saa-aat!” (kaunis). Näiden huutojen saattelemana sitä kelpaa tallata paahtavia katuja.
Husband on riemuissaan saatuaan kutsun projektin autonkuljettajan häihin ensi viikolle. Luvassa taas seitsemän ruokalajin illallinen kakofoniassa ja serpentiinien ja kakunpalojen lentäessä. Harmi vain, että kutsussa paljastetaan moneltako yhteistanssi alkaa... taitaa husband livistää siinä vaiheessa taas kerran. Mutta mitä ihmettä mahtaa tarkoittaa kutsun kannessa oleva teksti: “Holds hand of the child with subgrows old together.” Beats me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti