Dalatin viileään vuoristoilmaan päästyämme kaivoimme laukuista heti kaikkein lämpimimmät vaatteet esiin. Minä kun luulin, että mukaan otettu neuletakki oli vain lähinnä vitsi. Ei ollut eikä riittänyt, piti käydä ostamassa vielä takkikin. Yön alin lämpötila oli vain 12 astetta! Siinä rupeaa tropiikin eläjä jo pahasti kangistumaan. Päivisin lukemat kipusivat onneksi auringossa 20 asteen paremmalle puolelle ja raikas mutta ohut ilma (1,5 km korkeudessa) houkutteli tekemään kunnon kävelylenkkejä. Korkeanpaikanleiri. Löytyi myös hyvää ruokaa (ilman possua) sekä Dalatin viiniä, joista uusi tuttavuus oli mulperiviini. Vihreän teen ystävälle oli oikea toivioretki vierailla teeviljelmillä kahden kilometrin korkeudessa mäntymetsien yläpuolella. Dalatin erikoisuus oli myös artisokkatee, joka lämmitti mukavasti.
Dalat oli viehättävä paikka, vaikkakin nenä meni tukkoon ja iho halkeamille kylmästä ja kuivasta (ei ole vuoriston asujaksi minusta). Ajelimme taksin kyydillä alas vuorilta kohti rannikkoa ja Nha Trangia. Jouduimme tulemaan vanhaa tietä, sillä uusi oli romahtanut ja tilapäisesti suljettu. Ilma lämpeni selvästi mitä alemmas pääsimme ja vihdoin tuoksui myös merelle. Meitä odotti rantahotellin parvekemaisema 15 kerroksesta. Edessä vain valkoinen hiekka, palmut ja turkoosi meri. Johan alkoi henki kulkea heti paremmin. Ja kun iltaisin oli tarjolla vielä tuoretta seafoodia, ei paremmasta väliä. Palvelu pelasi myös rannalla tuttuun tyyliin ja kylmän kangistamat lihakset hierottiin taas vetreiksi. Vanhempi hierojarouva markkinoi palveluaan nimellä ”massage maximum”. Onneksi uskalsin kokeilla.Välillä törmättiin kielimuuriin. Muutama esimerkki kommunikaatiokatkoista tilausten yhteydessä:
bread with fish = bread with pork & mayonese
just a second… = two Saigon beers
can we have olives, first… = olives and fish & chips
Kotimatkalla Nha Trangin kentällä saatiin vielä jännitystä, kun jo lähdössä olleen koneemme moottorit yllättäen sammuivat. Kävi ilmi, että yksi matkustaja olikin kadonnut terminaaliin. Ovet avattiin ja kaksi kadonneen matkaseuralaista poistui koneesta. Seuraavaksi kapteeni määräsi kaikki käsimatkatavarat tarkistettaviksi. Jokaisen oli turvallisuussyistä tunnistettava omat tavaransa (varmistettiin, ettei näiden kahden koneesta poistuneen tavaroita jäänyt koneeseen). Sitten ruumasta kaivettiin ulos näiden koneesta poistuneiden sekä ilmeisesti koneeseen koskaan saapumattoman matkustajan matkalaukut. Sen jälkeen pääsimme ilmaan. Minne lie kadonnut se yksi matkustaja? Se jäi meille arvoitukseksi.
2 kommenttia:
Kiitos matkakertomuksesta! Olinkin jo ehtinyt kaivata blogiasi ja mahtavaa kerrontaasi. Kyllä sai taas nauraa, kun luki noita väärinymmärryksiä. Mutta toi 'oluttilaushan' ei ollut yhtään paha - ainakaan varmaan 'husbandin' mielestä... Mekin ollaan jo kotiuduttu matkalta ja kaikki hyvin. Ensi viikolle on odotettavissa tänne jo kunnon pakkasiakin. Terkkuja!
Heh, kyllä se husband uhrautui toisen niistä Saigoneista juomaan. Jäänpä odottelemaan teidän matkakertomustanne... Mukavaa joulunalusaikaa sinne!
Lähetä kommentti