Eins zwei suffa

Muutamassa päivässä on tullut taas annos uusia kokemuksia, laidasta laitaan. Perjantaipäivän vietin tiilitehtaalla noin 30 kilometriä Phnom Penhistä pohjoiseen. Alueelle on muutamassa vuodessa noussut kymmeniä tehtaita, sillä maaperä on koostumukseltaan sopivaa tiilien raaka-aineeksi. Tehtaiden työntekijät ovat maaseudulta työn perässä muuttaneita perheitä, jotka asuvat tehtaan pihalla alkeellisissa peltiparakeissa. Työ on raskasta, likaista ja vaarallistakin, mutta siihen osallistuvat kaikki perheenjäsenet ihan nuorimpia lukuunottamatta. Perheet tekevät työtä urakkana, ja saavat palkan valmistamiensa tiilien lukumäärän mukaan. Tiilimassa puristetaan ensin valtavalla pastakonetta muistuttavalla vehkeellä tiilimuotin läpi. Tämän jälkeen tiilit kärrätään pinoihin kuivumaan. Lopuksi ne poltetaan suurissa holvimaisissa uunissa. Kallein vaihe koko prosessissa on uunin lämmittäminen, sillä polttopuut maksavat paljon ja niitä menee melkoinen kuutiomäärä näiden jättimäisten uunien lämmittämiseksi. Lama on tänä vuonna lähes romahduttanut tiilien kysynnän ja moni tehdas on joutunut sulkemaan ovensa. Jotain outoa idylliä paikassa kaikesta karuudesta huolimatta oli. Perheet viettävät paljon aikaa yhdessä, hoitavat pientä kasvimaataan ja kalastavat viereisestä järvestä. Kun ei ole vaihtoehtoja, niin elämä on rakennettava niistä ainesosista mitä on tarjolla. Tiilitehtaan lapsille paikka oli ainoa koti.
Tätä näkyä ja monenmoisia ajatuksia vielä sulatellessa koitti lauantai-ilta ja Phnom Penhin saksalaisyhteisön järjestämä Oktoberfest tropiikin yössä. Pöydät notkuivat makkaroita, kinkkua ja perunasalaattia ja olut virtasi. Siellä keinuttiin baijerilaisen nahkahousubändin tahdittamana varsin monikulttuurisessa joukossa saksalaisten vetäessä juomalaulukuoroa ja hakiessa ihmisiä tanssimaan (jopa pöydille). Tunnelma oli hilpeä ja kaikki olivat menossa mukana. Pienet sirot kambodzhalaiset oluttytöt olivat jokseenkin eksoottinen näky pitsiessuissaan ja –hilkoissaan, mutta kun ei paremmasta tiedä niin täydestä meni ainakin minulle. Nostan hattua saksalaisille moisesta kulttuuripläjäyksestä. Alkoi tehdä mieli jo niille oikeille Oktoberfesteille Müncheniin. Ein Prosit, Ein Prosit...